Kulttuuria ja kansainvälisyyttä Ruzafassa

Ruzafa, valencianon kielellä Russafa, on vilkas, eläväinen kaupunginosa hieman Valencian ydinkeskustasta etelään. Se on monikulttuurinen, kansainvälinen ja suvaitsevainen alue, jossa viihtyvät taiteilijat ja muut luovan työn tekijät, toisinajattelijat ja maahanmuuttajat. Kyseessä ei kuitenkaan ole boheemi, korttelin kokoinen kommuuni, vaan keskeisen sijaintinsa ja kattavien palvelujensa takia Ruzafa viehättää kaikenlaisia kaupunkilaisia.

Ruzafan vapaamielisen, iloisen tunnelman ansiosta erilaisuus on siellä tervetullutta. Pop-up -tempausten toteutus ja niihin osallistuminen on suhteellisen suosittua. Ruzafalla on jopa oma vuotuinen kaupunginosakarnevaalinsa, sillä aktiivisia, asuinpaikastaan ylpeitä ihmisiä on riittävästi tapahtuman järjestämiseksi.

Näyttävät maalaukset autotallien ja liiketilojen laskettavissa turvaovissa tervehtivät kaduilla vaeltelijaa.
Sisiliskot koristivat erästä ovenpieltä.

Ruzafassa asuva Ella kertoo, että alueella on jatkuvasti heidän perheelleen sopivaa ajanvietettä. Lapsiperheiden kannattaa käydä perhekahvila Canguro Verdessä, joka järjestää tiloissaan monenlaista ohjelmaa tanssista nauruterapiaan ja näyttelyihin. Sieltä Ellalla on kokemusta esimerkiksi muskarista ja kielivaihdosta, jossa eri kieltä puhuvat isät ja äidit oppivat keskustelun kautta toistensa kieliä lasten sillä välin leikkiessa.

Sala Russafa on teatteri-, kokous- ja kulttuurikeskus Calle Dénialla. Tiloissa pidetään paljon esityksiä, joista osa on myös lapsille sopivia. Kirjakaupoissa järjestetään silloin tällöin lastenohjelmaa, kuten satutunteja (cuentos).

Korkeat rakennukset ja palmut suovat varjoa.

Ruzafassa on hauskoja putiikkeja ja persoonallisia erikoisliikkeitä.

Nämä lystikkäät otukset sulattivat sydämeni Derecho y Réves -lankakaupan ikkunassa. Sain tietää, että ne on tehnyt Argentiinasta kotoisin oleva Laura. Lisää hänen töitään TÄTÄ TEKSTIÄ painamalla.

Eräs Ellan suosikeista on Calle Cádizilla sjaitseva Microteatre, jonka toiminta-ajatus kuulostaa minusta kiehtovalta: 15 minuuttia, 15 neliömetrin tila, enintään 15 katsojaa. Koska yleisö ja tila on niin pieni, esitykset ovat todella intiimejä ja intensiivisiä. Joka ilta on tarjolla useita näytöksiä 3 euron hintaan. Ella suosittelee, että sinne voi kummemmin suunnittelematta mennä katsomaan, mitä tänään on ohjelmassa, ja yhdistää esityksen muihin iltasuunnitelmiinsa. Microteatre-esitys on omiaan tuomaan tunnelmaa ja puheenaihetta illallispöytään, jos sen jälkeen jatkaa seurueineen vaikkapa johonkin Ruzafan monista ravintoloista. Viikonloppuisin Microteatre tarjoaa lapsille suunnattuja näytöksiä.

Rakennuksissa on upeita yksityiskohtia, kuten parvekkeiden koristeluja.

Jykevä, antiikkisen oloinen ovi sopii kaupunkimaisemaan siinä missä turkoosit ja punaiset seinätkin.

Valencialaisissa ravintoloissa kasvisruokaa on hankala saada, sillä ”kasvisvaihtoehdoksi” voidaan hyvin nimittää tonnikalasalaattia tai katkarapupaellaa, ja varsinaisten kasvisruoka-annosten taso vaihtelee. Ruzafassa vegaani ei jää kurnivin vatsoin, sillä siellä on Valencian paras tarjonta myös vegaaneille sopivia kasvisruokapaikkoja, kuten Tarta de Zanahoria ja Ellan ehdoton lempiravintola Malmö sekä samaan ravintolaryhmään kuuluva Copenhagen. Ruzafassa on myös luomu-, luontaistuote- ja hyvinvointikauppoja.

Tarta de Zanahoria, "porkkanakakku", tajoaa maanantaista perjantaihin klo 14 ja 16 välillä päivän menua 10 euron hintaan.

Kutsuva kissalogo auttaa ravintolan paikantamisessa. Sitä kohti, miau!

Ruzafan kahvilatarjonnasta poimittakoon Dulce de Leche, jonka brunssia Ella suosittelee. Itse pidän La Más Bonita -kahvilan isoista juustokakkupaloista ja söpöistä teepannuista. Hintatasoltaan se on keskimääräistä kalliimpi, mutta sen tyyli miellyttää minua.

Suloisessa pannussa hautuu rooibosta. Kakkupala maksaa 5 euroa ja on siten on kallein Valenciassa ostamani leivos, mutta minun makuuni siinä on hinta-laatusuhde kohdallaan.

Kunpa voisin maistaa näitä kaikkia! Vakiotilaukseni on suussasulava red velvet cake tai täyteläinen baileys-juustokakku.

Ruzafan ohella toinen La Más Bonita on Pataconan rannassa, jossa sillä on useimpia rantakahviloita laajemmat aukioloajat.

Ruzafassa on paljon edullisia ”montaditos”-paikkoja, kuten Ellan suosikki Mare Meua. Montaditos tarkoittaa pikkuista leipästä, jossa voi päällä olla esimerkiksi iberiankinkkua, vuohenjuustoa hillolla, chorizo-makkaraa, mereneläviä, tomaattia, erilaisia levitteitä... Naposteltavien kanssa nautitaan tyypillisesti una caña de cerveza, pieni lasillinen olutta. Olen huomannut, että "gracias" ja "por favor" -sanojen ahkera käyttö varsinkin hymyyn yhdistettynä parantaa palvelua kielitaidon tasosta riippumatta paikassa kuin paikassa asioidessa.

Pinchot ovat tapasten ja montaditosten ohella osa espanjalaista suupala-kulttuuria. Pinchossa on tikku pitämässä leipäsen täytteitä paikallaan, montaditos tavallisesti pysyy koossa ilman tikkua.

Pinkki kyltti mainostaa viittä quintoa ja kinkkulautasta 5 €:n hintaan. Cañan tapaan quinto on pieni juoma, käytännössä olut: nimi viittaa viidennekseen litrasta, eli quinto on sananmukaisesti 2 dl.

Ellan kokemuksen mukaan Ruzafa, kuten koko kaupunki, on vuosien saatossa eurooppalaistunut. Periespanjalaiset ilmiöt, kuten ”ultramarinos” eli korttelien elintarvikekaupat ovat jo lähes kokonaan hävinneet. Liha-, kala- ja hedelmäkauppoja on yhä jäljellä, mutta isojen supermarkettien laajat valikoimat houkuttelevat asiakkaat keskittämään ostoksensa Consumiin ja Mercadonaan, jotka vastaavat tarjonnaltaan Suomen Ässää ja Koota.

Toisaalta se on nykyaikaa, toisaalta vähän surullista. Kaikesta huolimatta Valencia on 10 vuodessa Ellan mielestä kehittynyt parempaan suuntaan, koska kaupunki on nykyään monipuolisempi ja avoimempi. Kaupoissa henkilökunta on huomaavaisempaa kuin 10 vuotta sitten, mutta se voi heijastella vaikeaa taloustilannetta: vain parhaiten alalle sopiville riittää töitä, ja kilpailu on kovaa.

Panaria- ja PanPan-ketjujen leipomo-kahvilat korvaavat yksityiset panaderiat, ja sitä kautta värikäs katukuva köyhtyy. Tarjottavat ovat kuitenkin herkullisia.

Seinämaalaus sopii piristämään harmaata katua.

Eläviä perinteitä Ruzafassa edustaa oma kauppahalli, josta saa tuoretta ja laadukasta lähiruokaa. Ella huomauttaa, että kauppahallin tuotteet ovat kyllä hyviä, mutta asiointi on joskus työlästä. Kaikki hinnat eivät ole näkyvissä, ja varsinkin turistin näköistä saatetaan huijata, vaikka pääosin palvelu onkin ystävällistä. Jos myyjällä ei ole jotakin tuotetta, hän neuvoo asiakkaan sellaiselle kojulle, josta tämä saa haluamansa.

Paikalliset käyttävät Ruzafan kauppahallia arkiostoksiinsa. Monilla on jo vuosien ajan ollut samat vakiokojut. Niinpä kojumyyjien kanssa tullaan tuttaviksi ja vaihdetaan kuulumisia.

Värikäs rakennus kuvastaa osuvasti alueen kirjavuutta.

San Valeron kirkon kellotorni on vartioinut Ruzafaa jo vuosisatoja.
Se sijaitsee aivan kauppahallin lähettyvillä.