Annun tärpit Valencian-kävijälle

Calle Cadiz on omalaatuinen katu, jossa sosioekonomisten luokkien ja kulttuurien kirjo saa näkyä. Sieltä löytää eko- ja luomukauppoja, etno-marketteja niin marokkolaisten, kiinalaisten kuin egyptiläistenkin pitämänä ja tunkutäysiä ravintoloita, joihin mielivän kannattaa tehdä pöytävaraus. Annun mukaan katu on osa ”hipsterikorttelia”, joka oli ennen rosoisempi vaihtoehtopaikka, mutta jonka suosio ja hintataso ovat kovassa nousussa.

Annu patsastelee Conde Altea -kadulla, jonka nälkäiset seurueet täyttävät iltaisin.

Conde Altea on ravintoloiden valloittama katu, jonka saksalaiset matkaopaskirjat tyypillisesti mainitsevat. Fiinin illallisen ystävä saa täältä haluamaansa laatua, mutta vaikka ei haluaisi liiemmälti keventää kukkaroaan, on joukossa pienemmällekin budjetille sopivia ravintoloita. Penninvenyttäjä hyödyntää aina päivän menu -kokonaisuuksia.

Russafan kauppahallista saa kaiken tarpeellisen valencialaiseen keittiöön. Tuore lähiruoka kelpaa myös kulinaristeille. Säännöllinen kävijä saa lähtiessään mukaansa kauppatarpeiden lisäksi hyvän mielen, kun on ostosten lomassa jutustellut niitä näitä tutuksi tulleiden myyjien kanssa. Annu kertoo, että erään kojun myyjä kutsui hänet vierailulle tilalleen noin 20 kilometrin päähän.

Valenciassa on sitruspuita myös koristekasveina kaupungilla. Nämä appelsiinit kyllä näyttävät houkuttelevilta, mutta taksikuskin mukaan niiden poiminta ei maksa vaivaa. Kauppahallissa myytäviin appelsiineihin verrattuna ne ovat kovin kirpeitä.

Turian puisto on Annun mielestä upea ulkoilupaikka. Puente de Las Flores -sillan eli kukkasillan kupeessa järjestettiin tapahtumia, kuten pienimuotoisia messuja. Annu oli työnsä puolesta Reilun kaupan festareilla pitämässä esitystä. Maisemoitu puisto on kauneudessaan kaiken hehkuttamisen arvoinen. Sillat ovat hyviä maamerkkejä, ja niitä pitkin voi jatkaa matkaansa vaikkapa ylös joenuomasta kohti keskustaa.

Turian puistossa ulkoilemisesta muodostui Annulle henkireikä.

Maisemia aamulenkin varrelta.

Järjestön koulutuspäivää Annu oli viettämässä El Salerissa. Hienosta ja hiljaisesta rannasta osa on rajattu nudistirannaksi. Saman reissun yhteydessä voi käyskennellä Albuferan luonnonsuojelualueen välimerellisessä metsässä, katsella riisipeltoja Albuferan järveltä veneen kyydistä ja syödä ”maailman parasta paellaa”. Erään paellan syntytarinan mukaan se on kotoisin juuri Albuferasta.

Rantamaisema El Salerista on kuin suoraan matkailumainoksesta.

Veneretki oli hauska ja rentouttava, mutta Albuferan järvi sinänsä ei tehnyt minuun suurta vaikutusta. Paikallisten mielestä järvi on kaunis erikoisuus – toisaalta, eihän Espanja olekaan tuhansien järvien maa.

Mainittakoon vielä viimeisenä muistutuksena, että kielitaito ei pysy yllä ilman harjoittelua. Sen ylläpitoon Annu suosittelee koukuttavaa Cuéntame Cómo Pasó -nimistä tv-ohjelmaa, espanjalaisten radiokanavien kuuntelua netistä ja säännöllisiä Skype-puheluita espanjalaisille tuttaville.


Kuvat ovat Annun "kotialbumista" lukuunottamatta Albuferan kuvia, jotka otin itse.